Huomenna olisi ruotsin preliminäärit... enpä ole taas tehny yhtään mitään koko koulun eteen. Olen laiska ja saamaton! Eikö Zen Café laula jotenkin niin..? Laiska, tyhmä ja saamaton. Ja, det är jag. Kuinka musta onkin tullut näin hölmö. Mä en saa mitään aikaiseksi. Jag fattar ingenting. Ainoa missä olen hyvä on unelmointi. Olen parantumaton uneksija, tiedän kyllä täsmälleen mitä tahtoisin tehdä ja millaista haluisin elämäni olevan - en vaan jaksa/osaa tehdä minkään eteen mitään.

Parin viikon päästä jo ensimmäiset kirjotukset... stressaa! Millä mä saisin itseni lukemaan?! En mä ylety niskaan.

Rakastan unelmointia, se on mun elämäni suola. Kuitenki mä tiedän, että mun pitäisi elää tässä hetkessä. Äitikin muistuttaa aina keskittymään tähän päivään. Ei se vaan nyt onnistu, mä haluan kaiken heti nyt just tässä. Haluan, että lukio on ohi. Haluan voida viettää paljon aikaa rakkaiden ystävieni kanssa. Haluan, että on lämmintä ja aurinkoista... tai sitten haluan matkustaa jonnekin lämpimään! Haluan oppia tuntemaan erään ihmisen, haluan että hänkin oppisi tuntemaan mut - toivon, etten ole jo pilannut kaikkea.. Haluan Espanjaan. Tai Ruotsiin.

En tiedä, mitä oikeasti haluan.

Kuin kohtalon ivailuna soittimessani lähti juuri satunnaisella soimaan Ozzy Osbourne - Dreamer.
Haha, sanokoon muut mitä sanoo, mä alan pikkuhiljaa uskoa kohtaloon.. Ja siihen ettei mun kohtaloni vaan ole jäädä tänne Suomeen, vaan nähdä maailmaa. Keskittyä kokemaan asioita!